Olen välillä iloinen, välillä surullinen. Välillä hauska ja huumorintajuinen, välillä tosikko. Supliikki. Ujo. Kaikki on juhlaa, kaikki masentaa.
En oikein tiedä.
Ainakin, 18-vuotias poika eteläsuomesta. Opiskelen toisessa kaupungissa alaa joka kiinnostaa. Ja ei kiinnosta. Viimeinen vuosi käynnissä. Koulumenestys - no, vaihtelee päivittäin. Niin kuin koko elämä.
Muiden mielestä olen se hauskuuttaja, iloinen ja aina hymyssä suin. Parhaan ystäväni mielestä taas pelottava ja kontrolloiva, hullu.
Herään aamulla siihen että voin taas mennä illalla nukkumaan vittuuntuneena ja surullisena kaikesta, miten taas kaikki muut pilasivat päiväni.
Tai minä itse omalla käytökselläni.
En osaa ottaa kritiikkiä vastaan. Siinä kohdassa maailma romahtaa. Jos saan ulkonäkö asteikolla 4-10 ysin, mietin monta päivää mihin se yksi numero jäi uupumaan. Mähän olen mielestäni täydellinen ihminen. Ja samalla vihaan itseäni niin paljon että haluan kuolla.
Pukeudun siististi ja olen ihan söpö.
Siisti iho, puhtaat hiukset ja siniset silmät.
Mutta peilistä tuijottaa joku muu.
Nimetön, tyhjä kuori.
Nimetön poika,
Nimetön elämä.
Kirjotat mielettömän hienosti ja vaikutat tosi kiinnostavalta persoonalta! Jännä nähdä mitä tästä blogista tulee :--)
VastaaPoistahttp://cowswings.blogspot.fi/